Jos voisin, en epäilisi. On tyhjä tunne kun miettii kaikkea mitä on tapahtunut. On käytetty hyväksi niin paljon että luottamus ihmisiin on välillä hakusessa. Monet niin tahallaan tuntuvat tekevän sitä, imevät minusta kaiken hyvän pois eri tavoillaan. Mieletön taistelu maailmaa vastaan.

Harteillani kannan kultaista, onttoa maapalloa.

Muutaman ihmisen ymmärtäisin mutta jos heitä tulee koko ajan lisää ilmi niin ei riitä minunkaan ymmärrys enää, en vaan pysty olemaan ystävällinen.

Jotain minusta on mennyt rikki sisältä.

Sytytän tupakan ja nostan suojukseni taas ylös. Pakkohan se, ei tässä elämässä muuten pärjää.